Goodbye yellow brick road

Säätiedotuksessa Pekka ei lupaa poutaa. New yorkiin lunta ja myrskyä.
 Kävelen auringon noustessa kohti valoa. Vastaan tulee "katujen miehet". Näillä kavereilla on  oneway ticket to nowhere. Näitä elämän ristiin naulittuja, näkymätön matkalaukku mukanaan on ollut aina ja tulee aina olemaan. Ei hienoa katsottavaa ollenkaan. Toisaalta en tunne sääliä, toisaalta taas tunnen. En tiedä kumpi on oikein? Ehkä parempi vain yrittää unohtaa kaikki näkemänsä ja ajatella kuin runoilija. Elää enemmän tekstin sisällön kautta kuin rivien ulkopuolella?
 Galaksien takana toinen maa ehkä? Ehkä ei?
 Pohdi en sitä, vaan oma elämäni on ollut kuin yksi sivuosa tietyn ajan kuvassa. ei filmatisoidussa nauhassa, mutta ajankuvan, fakta, joka on ollut ja tulee osaksi olemaan pala historiaa.

Kuusikymmenluvun ensipuoliskolla ennen koulutielle lähtöä John F Kennedy on ammuttu, maailma elää suurten muutosten aikaa. Vanha katsoo mustavalko tv:stä Rintintiniä, leikkii tinasotilailla, kantaa isoisän pitämään lihakauppaan siankylkiä, fileitä ja muita  ruhonosia, joita vain lapsi jaksaa.






Elämä soluu tasaisesti päivästä toiseen. Isovanhemmat vaihtavat hiippakuntaa ja siirtyvät yläkerran bändiin. Kuusikymmenluvun lopulla tv:stä katsomme kun Neil Armstrong menee kuuhun.  Poltamme pihan perällä ensimmäiset "sippi" Bostonit.
Vappuna naapurin äijä saa slaagin ja kuolee, samaan aikaan "kommarit" marssii halki kaupungin. Punaiset liput liehuu ja laulu raikaa.






Elokuvissa katsomme kaikki Pekka ja pätkäelokuvat, Tarzanit ja Zorrot. Vuolemme puuhun Zorron merkin. Vietnamissa soditaan. Me sodimme pihoilla ja metsissä

 Nallipyssyt paukkuu pihalla ja CCR laulaa radiossa"Green river" ja barefoot girls dancing in the moonlight.

 Istun puisella satamalaiturilla fisuja narraamassa. Järven toisella puolella näkyy kesäsiirtola, johon pääsee vain jotkut lapset. En ymmärrä millä perusteella ne valitaan. Isäni luo uskoa, että ehkä ensi kesänä. Someday never comes. Olen pettynyt.

Vanhasta putkiradiosta kuuntelen radio Luxemburgia öisin, päivisin nukun koulunpenkissä, silti opin aakkoset ja kymmenen käskyä. Opin myös, mitä on tasa-arvo. Vain myöhemmin todetakseni, että minua on huijattu.

Serkkuni suunnittelee  klassikoksi myöhemmin nousevan kaakao-purkin. Olen iloinen hänen puolestaan. Maistan eka kertaa ranskalaisia, kaakaota ja pizzaa. Tiedän, mitä teen joskus tulevaisuudessa. En pelkää tulevaisuutta.

Tiirailen naapurin vanhempaa tyttöä, Kuuntelen "Laylaa" ja yritän tehdä vaikutusta. Aloitan oppikoulun ja tunnen olevani jo valmis ties mihin.





Katson uudesta väri-tv:stä, kun Lasse Viren juoksee suomelle kultaa.  Hurriganes täyttää tärykalvot. Vanhemmat ovat siirtyneet minäkuvan tieltä "eteiseen" Etsin itseäni ja homma alkaa aukeamaan.

 Pelaan jalkapalloa, Pääsen lähelle vastakkaista sukupuolta,  Löydän jotain hienoa, mutta hetken päästä menetän kaiken. Peilistä nään kasvot kadotetun, sieluttomaan suohon uponneen.

Onneksi löydän punk-rokin ja uuden kaveripiirin, vapauden. Löydän myös hakaneulalle uuden käyttötarkoituksen. Kapinoin ja sen jälkeen löydän tien zenistä  "savun ja tuoksujen" ympäriltä. ""Free your mind".
Vuoden kuluttua olen vapaa uskomusten ja pettymysten kahleista. Päivä tiehen paistaa ja pysyn kadun valoisalla puolella.

"Saturday night fever" vetää elokuva teatteriin porukkaa illasta toiseen, löydän itseni tanssilattialta useammin kuin kerran tai kaksi viikossa. Hakaneulat ovat löytäneet paikkansa äitini ompelulaatikosta.

Kesällä menen festareille, talvella odotan "illan viimeisiä hitaita" ja jatkoja. Niin kuluu lapsuus ja nuoruus. Vaikkakin tämä kaikki oli nopea tapahtumasarja, se oli uskomattoman hienoa.

Alkaa aika työn, perheen ja tulevaisuuden. Aika kokin uran, jossa olen ollut etulyönti asemassa näinä kaikkina vuosina.
Jotain meinasi unohtua kertoa!
Muistan vaaleat hiukset, muistan jäätyneet jäljet eilisessä lumessa, muistan pakkasen puraisun kasvoissa nuorissa, muistan hetken hetkessä. Onneksi on pitkä ja tarkka muisti!

Ehkä nyt ei ole aika kristallivallankumouksen, ei ole aika antaa periksi, on aika sanoa se kaikki ääneen, mikä joskus sanomatta jäi. Vai jäikö sittenkään?
On aika lopettaa tämä blogi ja sanoa asiat toisella blogilla. Toisenlaisten tekstien välityksellä, välittäen tekstit hetkestä. Uusi osoite, josta voit tarkkailla vanhan matkaa kohti lopullista määränpäätä on  tämä
Kiitokset kaikille lukijoille tämän blogin seuraamisesta vuosien varrella, jatketaan matkaa ja pitäkää huoli toisistanne!

Matkalla

Reissussahan ei ole kyse siitä mihin ollaan menossa vaan pääasia on , että ollaan menossa!

Katselimme ikkunasta maisemaa sateista, nimittäin "pub ikkunasta", joka kuin liimaantuneena oli hotelli Presidentin vieressä, jossa tulisimme viettämään seuraavan yön. Ulkona ei juurikaan liikkunut ketään Lämpötila 2 astetta plussalla, fiilis 102. Huomenissa Prahaan!

Vaan ensi suuntasimme Viiskulman Primulaan tuohon legendaariseen ruoka- ja juomapaikkaan.

Kasvi-haloumivarras, kanttarellikastikkeella ja valkosipuliperunoilla sai lomareissun vieläkin parempiin fiiliksiin, Toki olihan siinä osuutensa hyvällä palvelulla ja koko ilmapiirillä.

   Corona baarissa Corona olutta taustalla soi"Kauas pilvet karkaavat" ja olemme hetken "Kaurismäen leffassa". Baarin sisustus pelkistetty, mutta fiilikseen sopiva ellei peräti täydellinen.

  Badding ja "vanha". Tämän suuren taiteilijan keikalla vanha kävi 1974, jossa myös kyseinen  biisi kuultiin. Hienoja muistoja 40 vuoden takaa." ja haihtuu lumous, ei jää kuin kaipaus."

Kampin jouluvalot ohjasivat  kohti majapaikkaamme. Lepopaikka olikin nyt tarpeen, sillä aamulla olisi aikainen lähtö kohti Prahaa, mutta ilta Helsingissä jätti hyvät fiilikset.

PRAHA

Marraskuu 2014

This time it,s for real

Svejk ravintolassa ensimmäinen tsekkilounas. Näitä Jaroslav Hasekin romaanin pohjalta nimettyja ravintoloita on Prahassa useampikin. Viihtyisä ja edullinen paikka.

 Urguellia ja goulashia. Tämän maittavan ja edullisen lounaan jälkeen jaksaa.

Pyhä Venceslaus ratsastaa kuolleella hevosella on David Cernyn paljon mielipiteitä aikaan saanut upea veistos, joka roikkuu pää alspäin Lucerna palatsin kauppakäytävässä. Vaikuttava.

Jos ja kun menet Prahaan,, tässä on paikka jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Jan Paukert restaurant. Löytyy Narodni kadulta

Paikka on täynnä, mitä erinlaisemmilla päällysteillä olevia voileipiä. Ja hinnat vaihtelevat 70-90 centiä kappale

Löytyy myös makean nälkään.

Kadun toisella puolella on vanhan rakennuksen edessä on paikka , johon ihmiset tuo kynttilöitä kommunismin loppumisen kunniaksi. Täällä tiedetään, mitä on vapaus. Sitä arvostetaan.

1980 John Lennonista tuli symboli kaikille tsekin hallitusta vastaan oleville mielenosoittajille.Seinään on kirjoitettu Lennonin sanoituksia, ynm rauhaa, rakkautta ja tasa-arvoa koskevia lauseita.

Tämä oli vanhalle matkan ehdoton kohokohta. Suuren idolin kunniaksi tehty pyhiinvaelluspaikka, jossa väkeä riitti. Ihmiset lauloivat Lennonin biisejä, ottivat kuvia ja meininki kertakaikkisen koskettava.

 Ja aivan vierestä löytyi John Lennon Pub, jossa soi pelkkä Beatles ja tunnelma todella rento

 

"Keltaisen sukelluveneen" ali pääsi perille.

Long island ice tea John Lennon pubissa

Prahassa, kun ollaan niin käydään paikallisella snagarilla ja otetaan paikallista makkaraa .

Tämän reissun halvin paikka löytyi kuitenkin aivan hotellimme vierestä. Cafe bar niminen kellariravintola. noin 30 neliön kokoinen mesta oli huikea kokemus. Laulu raikui, juomat oli melkein ilmaisia ja meno päätä huimaava. 0,5 litran Olut 18 korunaa eli 72 senttiä.  Gintonic 35 korunaa eli 1,40 euroa.

Prahan vanhan kaupungin raatihuoneen seinässä on yksi Prahan suosituimmista nähtävyyksistä  "Astronominen kello". Kello näyttää normaali ajan lisäksi kuun ja auringon sijainnin. Lisäksi tasatunnein luukussa vaeltaa 12 apostolia samalla kun luuranko soittaa vellikelloa ja kääntää tiimalasin ylösalaisin. lopuksi kukko kiekaisee ja heiluttaa siipiään samalla kun luukku sulkeutuu.

Kello on vuodelta 1410 ja torni 70 metriä korkea

  Tällä vanhan kaupungin aukiolla meno on rento vaikka turisteja onkin käsittömän paljon. Täällä kannattaa ottaa välipalaksi vartaassa kypsytettyä possua ja tietysti olutta tai lämmintä viiniä.

Petrinkukkula Kaarlensillan toisella puolella on huikaiseva kokemus, sinne pääset helpoiten köysiratajunalla, joka kulkee 45 asteen kulmassa ylös asti.

 Mäen päällä on pienois eiffeltorni, joka on 63 metriä korkea.

Tornin allakerroksessa olevassa kahvilassa voit nauttia vaikkapa paikallisen hodarin ja tietysti oluen.

 Näkymä mäeltä on hieno kokemus, näet koko kaupungin yli, ja alas pääset pieniä polkuja, joita menee pitkin mäenrinnettä

Kafka cafe on paikka, jossa vannoutuneen kirjallisuuden ystävän oli pakko päästä käymään. Onhan Kafka eittämättä yksi 1900-luvun surrealistisen sekä eksistentialistisen kirjallisuuden vahvimpia edustajia.



"Vanha" Kafkan jalan jäljillä!

Tämmönen jamppa leijui ilmassa eräällä aukiolla, en tiedä minkälaiset aineet näillä on käytössä?

Kaupasta sai 0,5 litran oluen reilulla 40 sentillä.

 Se kaikista suosituin nähtävyys lienee kuitenkin "Kaarlensilta", tuo 516 metriä pitkä gootilaistyylinen Vltavajoen ylittävä silta on vuodelta 1357. Silta yhdistää niinsanotun  Prahan pienen puolen ja vanhan kaupungin.

Siltaa koristaa 30 pyhimyksen patsaat, jotka jo sinänsä ovat näkemisen arvoisia. Patsaat ovat1600-1700 luvuilla tehtyjä.

Kun ilta hämärtää ja kaupungin valot syttyvät. Ilmassa on jotain taian omaista.

Iltanäkymä Kaarlensillalta Petrinkukkulalle päin, kuuma viiniä nauttien oli kyllä mieleen painuva kokemus.

Paikallinen Feniks appelsiini olut. Ei paha!




Tai hampurilainen, jossa pihvin päällä paneroitu ja friiterattu juustokiekko, jonka päällä vielä Monterey jack juusto ja pekoni. Nyt oli taas vanhan mieleen!



Iltavalaistuksessa vanhankaupungin kujat pienine putiikkeineen ja oluttupineen oli hieno elämys.

Vanhankaupungin aukiolla olevat valaistut tornit ovat kuin suoraan Disneyn sadusta.

Aitoon Tsekkiläiseen illanviettoon pääsimme tutustumaan ravintola U Flekussa, jota meille suositteli paikallinen taksikuski. Eikä suotta.
U Fleku on pisiten keski-euroopassa yhtäjaksoisesti toiminut panimo/ravintola . Aina vuodesta 1499.
Ravintolassa on kahdeksan eri salia joihin yhteensä mahtuu 1200 henkilöä.Yhdestä noista saleista pääsimme maistamaan, minkälainen on perinteinen tsekki-ilta.
U Fleku on pyhiinvaelluskohde kaikille oluen ystäville ja myös niille, jotka ei oluesta pidä. Jos niitä yleensä on?

Ylikypsää possun niskaa, hapankaalia, piparjuuritahnaa, talon omaa sinappia, suolakurkkua, paahdettua leipää, olutjuustoa, salaattia ja voita

Ja ei sovi unohtaa ravintolan oman panimon oluita ja tietysti Slivovitsia, näitähän tsekki illassa kannetaan pöytään enenevässä määrin.

Näissä juhlissa vanhakin nuortuu ja haitari soi. Meno yltyy illanmittaan ja hauskaa on kaikilla.

Tämä juttu kuin tuo tsekkiläinen ilta ravintola U Flekussa on hyvä kiteyttää Lennonin sanoin.

"Imagine there,s no countries

it isn,t hard to do

Nothing to kill or die for

and no religion too

Imagine all the people

living life in peace".

Happy birthday Pia!  And memories are made of this!